Kolumni

Stressaantuneen maailma näyttää mustemmalta kuin se onkaan

Nainen istuu lentokentällä odottamassa lentoaan ja päättää aikansa kuluksi avata ostamansa karkkipussin. Hän etsii kirjan käsimatkatavaroistaan ja antautuu juonen vietäväksi. Välillä käsi käy karkkipussissa, joka on penkillä hänen vieressään.

Äkkiä nainen huomaa, että myös vieressä istuva mies napsii karkkeja pussista. Nainen mulkaisee vihaisesti tuntematonta, joka vain hymyilee takaisin ja poimii uuden makupalan. Ärtyneenä nainen jatkaa lukemistaan. Että joku kehtaakin!

Koneen noustua naiselle tulee makeanhimo. Hän etsii makeiset laukustaan ja hämmästyksekseen löytää pussin avaamattomana. Vieras mies ei ollutkaan röyhkeä varas. Päin vastoin.

Jutusta liikkuu erilaisia muunnelmia. Oli se totta tai ei, jokainen tunnistaa omasta elämästään vastaavanlaisia noloja tilanteita. Itse olen istunut elokuvateatterissa myrtyneenä ja kuunnellut jonkun torvelon puhelimen pirinää. Kunnes olen posket punaisina tajunnut asioiden oikean laidan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Sitä haluaisi mielellään nähdä itsensä sankarina. Minä olen se, joka jonotan kiltisti kauppajonossa ja tuo toinen se, joka änkeää liian lähelle. Vai hyörinkö sittenkin itse ympäriinsä niin, ettei takana seisova mahdu väistämään?

Kahden vuoden pandemian jälkeen löytyy tuskin ketään, jonka pinna ei olisi kiristynyt enemmän tai vähemmän tiukalle. Hermosto reagoi kuormitukseen virittämällä kehon ja mielen taistele tai pakene -tilaan. Silloin ihminen etsii herkästi uhkia ja tulkitsee muiden käytöksen kielteisestä näkökulmasta. Stressaantunut katselee maailmaa synkkien silmälasien läpi ja entistä tiukemmin omasta navastaan käsin.

Entä jos silloin osaisinkin pysähtyä ja tunnustaa oman inhimillisyyteni? Jokainen erehtyy joskus ja varsinkin kuormittuneena. Jokainen meistä haluaa myös olla osa joukkoa ja saada tukea toisista. Ihmisten synnynnäistä tarvetta kuulua yhteen eivät pyyhi pois turvavälitkään. Hintana on tunnustaa, että kaikilla on paikkansa jonossa ja karkkipussilla kenties joku toinenkin omistaja.

Kirjoittaja on jooganopettaja ja kirjailija.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Luitko jo nämä?